Kun ei kirjoitella jaksa, niin kuvia pitää sentään laittaa...
Meidän perheen lempiretkipaikka: Uittamon kalliot. Syynä ehkä se, että on riittävän lähellä ex-tempore retkiin. :) Ja maisemat on kivat.
Kiskossa mamman ja pappan metsässä on isin lapsuuden leikkipaikka ja vanha matonpesuteline. Täällä Micokin saa kesällä touhuta..
Ja sitten terveisiä Iisalmesta! Lunta oli varmaan yli metri ja ulkona saatiin olla riittävästi. :) Äidillä oli työharjoittelu Iisalmessa, joten Micon mummi lähti mukaan lastenhoitajaksi. Serkkutyttö oli myös mukana ja kivaa oli! :)
Just kun alettiin odottaa kevättä, alkoikin talvi... Päätin vihdoin aloittaa Micon huoneen sisutamisen, olen monta kertaa vaihtanut teemaa ja värimaailmaa ja aina on ideat tyssänneet johonkin. Nyt olen kuitenkin päättänyt toteuttaa tämän idean loppuun asti. Vielä puuttuu matto ja muuta pientä, mutta rahaa odotellessa... Teemana siis metsä. :)
Mico ihastelemassa kuvakollaasiaan.
Micolle rakkaat piirustuspulpetti ja teltta eivät sovi värimaailmaan, mutta onhan ne tietysti säästettävä... :)
Siinäpä se...sitten viime sunnuntaihin ja rakkaaseen harrastukseemme: Lasten liikunnan ihmemaahan!
Äsken tulimme pulkkamäestä tuosta ihan vierestä, Uittamon rannasta. Oli tosi kylmä!
Ankat oli Micon mielestä paras juttu - ne tulivat ihan muutaman sentin päähän ja äitiä alkoi jo vähän pelottaa...!
Oltiin viikonloppuna kavereiden luona Helsingissä. Mico rakastui talon "isäntään" eikä olisi lähtenyt huonosti nukutun yön ja vuorokauden iloisten riehumissessioiden jälkeen kotiin ollenkaan. Pukuleikkejäkin leikittiin ja meidän Pelle Hermannimme oli oikein elementissään.
Kun TiTi-Nalle ei ollut mukana, piti tietokoneelta katsella ja kuunnella kyseistä lempparia. "TiTi on poppu!" kuuluu joka viides minuutti, jos telkkari on sammuksissa. :)
Nyt Micolla on ties kuinka mones korvatulehdus, ja tänään osallistuttiin Pikkunorsu-tutkimukseen, jossa yritetään selvittää, millaisissa tilanteissa lapset parantuvat korvatulehduksesta ilman antibioottia. Osallistuttiin siihen ihan sen takia, että itseänikin kiinnostaa aika kovasti noiden antibioottien vähentäminen, ja ajankin sai jo samaksi päiväksi. Nyt ei tiedetä saadaanko antibioottia vai lumelääkettä, ja lääkärissäkin pitää juosta vähän väliä ja kaikenmaailman kokeita ottaa ja päiväkirjaakin täytyy pitää, mutta mitäpä tuosta...koulussakin kun on vähän hiljaisempi kausi. :)
Piparit leivottiin ja syötiin...
Äiti väsäsi joulukalenterin, josta saa pipareita ja pikkuautoja. Isikin innostui. :)
Mammakeitaan leirillä oli kivaa!
..mutta Micon naamiaisasu oli ehkä hieman pelottava...
Serkun synttäreillä laulettiin karaokea. Piti siis olla hienona.
Eilen piti vielä leipoa joulutorttuja pitkän loman sekä mummin ja pappan vierailun kunniaksi.
OIKEIN RAUHALLISTA JA STRESSITÖNTÄ JOULUA KAIKILLE!
...leikkivaunussa tapaa tuttuujaaaaa... :D
Mico pääsi lauantaina ensimmäistä kertaa junaan. Leikkipaikka oli muuttunut isoksi ja hienoksi siitä kun muistan viimeksi siellä käyneeni. Ja Mico viihtyi niin että huuto tuli kun piti pois lähteä. Puolen tunnin matka oli aivan liian lyhyt! Samalle matkalle sattui vieläpä eräs mammakeidas-tuttu, joka vielä sunnutaina tuli vastaan lasten liikunnan ihmemaassa täällä Turkkusessa. Vihdoin löysimme koko perheen harrastuksen, jossa saamme olla ihan Micon ehdoilla. On muuten harvinaista että jotain niin kivaa saa ilmaiseksi!
Mutta tässä siitä junamatkasta:
Kivaa oli! :D
"paapa" = Muumi
"phuu" = Nalle puh
"ahaa!" (kimeällä äänellä) = Ihaa-aasi
"koija" = koira
Meidän perheellä on uusi harrastus: pusuttelu.
Mico sen aloitti - pusuja satele koko ajan poskelle, käteen, reiteen, polveen, selkään...ja kun kaikki paikat on pusuteltu, saavat myös esimerkiksi tuolit ja kirjahylly osansa. Kaikkein parasta on kun kaikki kolme kokoonnumme yhteishaliin ja pusuttelemme kilpaa toisiamme. Että sellaista.
Me tehtiin tällä viikolla myös isänpäiväkortteja. Onneksi tajuttiin mennä kylppäriin maalaamaan...
Näistä pitäisi nyt sitten kehitellä pari oikein perinteistä korttia - molemmille pappoille...
Miten lapsi muuttuukin tässä vaiheessa niin kamalasti? Ja niin ihanalla tavalla! Hoitopaikan 3-vuotiailla on varmastikin osansa tässä huimassa kehityksessä, mallioppimista nähkääs. Uusia sanoja tulee joka päivä lisää, eleet muuttuvat ja ymmärrys kehittyy. Kun Micoa kieltää tai toruu jostakin, hän laittaa kädet selän taakse ja näyttää nololta. Nolous on kuitenkin selvästi näyteltyä, sillä ilme muuttuu pikkuhiljaa viekkaammaksi ja ovelammaksi, ja sama kielletty tai vaarallinen juttu pitää tehdä vielä monta kertaa uudestaan. Mico on myös oppinut matkimaan eläinten ääniä. Koira vinkuu kovaa, muut eläimet vähän hiljempaa. Jokaisella eläimellä kuitenkin on oma vinkumis-vivahteensa. Viime päivinä opittuja uutuuksia ja muutamia vähän vanhempiakin sanoja:
"papPA" = pappa
"jaaNA" = jaana (toinen kummitäti)
"piijo" = Pirjo-hoitotäti
"AVAA!" = Pirjon oven takana aamuisin, kun ollaan soitettu ovikelloa
"moPO" / "PO" = mopo
"ankKA" / "KA" = ankka
"kukKO" / "KO" = kukko
Hoidossa ollaan oltu jo kuukausi, ja edelleen kaikki on mennyt upeasti! Micon viihtymisestä kertoo myös se, että aamulla kun kysyy että "lähdetäänkös Pirjolle?", on vastauksena hymy ja kipitys eteiseen. Mico tuo kengät äidille ja vaatii laittmaan ne jalkaansa. Matkalla hoitopaikkaan takapenkiltä kuuluu kovaääninen "NAM NAM", pian saadaan aamupuuroa! Vaikka kyllä kotiinkin on mukava lähteä hoitopäivän jälkeen: on ihanaa kun pikkuinen tomera taapero juoksee äidin syliin ja halaa niin kovaa kuin pienillä käsillään pystyy. Äiti taas on kuluttamassa itseään piippuun kaiken maailman hommillaan, suurin osa liittyy kouluun, mutta on niitä muitakin. Aion tehdä uudenvuoden lupauksen: ensi vuonna en ota kontilleni mitään ylimääräistä. Piste.
Myllyssäkin sentään ehdittiin eräänä päivänä käymään. Siellä oli kivoja autoja "BRMM BRMM"!
Huomenna kaikki kynnelle kykenevät Emon suojissa -tapahtumaan! Luvassa on lämminhenkinen ja aivan ihana koko perheelle suunnattu päivä!
Mico ei ilmaissut ikävää kertaakaan viime viikolla. Hoitotäti oli aivan ihmeissään joka ikinen päivä, ei tällaisia lapsia kuulemma olekaan! Omituista... Mico vain hymyilee ja juttelee (sitä se tosiaan tekeekin, suu käy koko ajan) ja syö ja leikkii. Ja käy potalla! Niin no tietysti, koska vieressä on kavereita potalla myös. Hienoa ettei tarvitse jättää huutavaa lasta hoitoon, eikä koulupäivän aikana tarvitse murehtia Micon perään, mutta mutta...kun se on äidin oma vauva! Nyyh... Kyllähän se kulta sieltä aina riemuissaan juoksee äitiä vastaan kun menen hakemaan, ja sylistä ei enää haluta pois sitten millään (eikä tarvitsekaan). :) Illat menee ihan hirveän nopeasti ja yritän olla Micon kanssa koko ajan. Koulutehtävät kyllä painaa mielessä niin kauan kunnes saadaan Mico nukkumaan, sitten vasta pääsen niiden kimppuun. Ja niitä riittää. Onneksi isi nukuttaa Micon, niin saan aika paljon lisäaikaa iltaisin. Mammikselle ei olla ehditty kertaakaan viime viikolla, ens viikolla on vähän jo pakkokin, kun pidän siellä alustuksen vauvaviittomista perhekahvilassa. :) Iik! Viime torstaina me kovin oltiin Mammikselle menossa, mutta ei sitten jaksettukaan... enkä ole edes toisten blogeja ehtinyt lueskelemaan...kamalaa!
Viikonloppuna käytiin Kiskossa, kun äidillä alkoi työt Salon uimakoulussa, ja Mico ja isi menivät mammalaan viettämään aikaansa. Mico sai uuden hienon fleece-puvun!
Tänään sitten samalla matkalla käytiin Särkisalossa Micon isofammun luona. Sieltä löytyin ikivanhoja puupalikoita, joillä äitikin on lapsena leikkinyt. Ja niin äiti leikkii nytkin, nostalgiaa. ;)
