Tänään meillä oli asioimispäivä.

Aamulla aikaisin käytiin lääkärissä korvatarkastuksessa - ei löytynyt mitään epänormaalia. :) Seuraavaksi käytiin äidin koulussa - ei tapahtunut mitään epänormaalia. :)

Mutta kolmannesta vierailukohteestamme, Micon hoitopaikasta, löytyi jotain ihanaa! Tiesin jo etukäteen että hoitaja on ihana ja niin edelleen, mutta sehän onkin ihan mahtava! Micolla tulee olemaan kolme hoitokaveria, kaikki lähemmäs kolmevuotiaita. Kestovaipoista hoitaja innostui, ja kun kysyin että kuljetetaanko likavaipat muovipussissa vai tuonko kannellisen ämpärin, totesi hoitaja että onhan hänelläkin pesukone! Hän voi ihan mielellään pestä likavaipat jos se vaan meille sopii. Ei tarvitse sitten turhaan kuljetella niitä eestaas.. - no juu, tietty sopii!  Ja kun potalla käydään aina ruuan ja unien yms jälkeen, niin eihän niitä niin kauheasti varmaan edes kastu. :D Hoitaja kun pesee lasten likaiset/kastuneet vaattetkin, ei hän niitä kuulemma likaisena kotiin lähetä. :) Ruuasta olimme samaa mieltä: ei eineksiä, ei missään muodossa. Hoitaja suorastaan vastustaa eineksiä niiden kaikissa muodoissa. Ja lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi - lapsi kyllä tietää milloin on nälkä ja milloin tahtoo syödä... -Just niin! :D Hoitaja pitää lasten kanssa paljon laulu- ja lorutuokioita, käy teatterissa (Linnateatteri on kuulemma tosi jees), leipoo yhdessä lasten kanssa, tapaa muita hoitajia ja lapsia jotta lapset oppivat olemaan isommissa ryhmissä, ja läheisessä koulussa heillä on oma jumppavuorokin. :) Mahtavaa! Myös isovanhemmat kutsutaan viettämään päivää hoitopaikkaan, jotta näkevät missä se lapsenlapsi päivänsä viettää - ihana ajatus! :)

Menemme tämän kuun loppupuolella pariksi päiväksi vielä tutustumaan paremmin, olemme hoidossa aamupalasta iltapäivään koko perhe. Ja kuun viimeisenä torstaina Mico menee ihan ilman äitiä hoitoryhmänsä kanssa sirkukseen! :)

Olen tosi luottavaisella mielellä, nyt ei ahdista koulun alku enää. Kyllä se siitä. :)