Olin tänään Mammakeitaalla ompelemassa vaippoja Vaakan kummivauvakasseihin. Siellä menikin sitten sellaiset 7 tuntia ompelukoneen ääressä...huh huh...vaipat vilisee vieläkin silmissä!

Mico oli mukana Mammiksella ja viihtyi hyvin, kuten aina. :) ...Etenkin sitten, kun Otava tuli paikanpäälle myös. Ompelin välillä niin kovasti, etten muistanut koko poikaa ollenkaan! Yhdessä vaiheessa luokseni kannettiin epämääräisen näköinen ihmislapsi, joka muistutti enemmänkin...hmm...no jotakin. Otava oli nimittäin hakenut Micolle pari voipurkkia (maaliskuussa vanhentuneita), jotka Mico oli onnistuneesti TUHONNUT. Poika oli yltäpäältä voissa ja lievästi sanottuna tyytyväinen. NAMMM!!!

Vähän ajan päästä minua huikattiin katsomaan, taas. Tällä kertaa Otava oli kantanut Micolle silikoonisen kakkuvuuan, jossa oli suklaakakun rippeitä (se suklaakakku on muuten TAIVAALLISEN hyvää, sitä on tällä viikolla tullut syötyä hiukan). Mico oikein raapi suklaata irti vuuasta ja nautti. Otava varmaankin ajatteli vähän hemmotella Micoa, kun Mico raukka joutui koko päivän kuuntelemaan kolmen ompelukoneen surinaa ja pörinää... Kiltti ja ihana Otava. :)